Unelmia kohti uusin tuulin

Huh, huh! Mikä vuosi takana; 2021 - ja mitkä muutosten tuulet puhaltavat vieläkin!

Ainakin minulla, mutta myös kollektiivisesti - sen tunnen, näen ja kuulen.


Se tietoisuuden määrä, jolle koen itse olevani avautumassa on aivan valtava.

Se kuinka omat ajatukseni muovaavat koko kokemukseni.

Se kuinka kykenen tarkkailemaan omaa toimintaani ja omaa elämääni.

Kuin suurennuslasilla.


Kuinka ohjaan elämääni kohti unelmiani. Vai ohjaanko?


Välillä pohdin ohjaanko minä?

Vai tarkkailenko vaan kun minua ohjataan?

Mutta olkoon se kummin vaan.

Tiedän että menen aina parempaan.

Olen vain pieni Äiti maan solu.

Ja jos minä koen riemua, vapautta ja iloa.

Niin tulevat muutkin solut kokemaan.

Ja koko Äiti maa!


Tällainen runorustaus. :)


Mutta, mitä koitan oikeastaan sanoa?


Haluan sanoa, että välillä tämä talonrakennusprojekti on tuntunut aivan mahdottomalta. Minulla on ollut valtavasti haastavia ajatuksia, jotka ovat vieneet energiaani. Minun sisältäni on myös löytynyt avuttomuutta ja kyvyttömyyttä huolehtia itsestäni, etenkin tunteistani. Ajatuksen tasolla tämä on näyttänyt esimerkiksi tältä: "Miksi minä edes tätä teen? Mitä järkeä on missään tai minkään tekemisessä? Mistä ihmeestä elämässä on kyse?" Tunteen tasolla se on näyttänyt masennukselta, epätoivolta, hämmennykseltä. Toiminnan tasolla se on näyttänyt toimettomuutena ja jos olen lähtenyt liikkeelle niin toiminnasta on puuttunut luomisen riemu.


Mikä on sitten nyt muuttunut? Olen tullut tietoisemmaksi, että nuo kyseiset ajatukset vievät valtavasti energiaa, eivätkä oikeastaan palvele sitä mitä haluan maailmaan luoda. Nyt tarkemmin asiaa pohtien, ehkä olenkin löytänyt kysymyksiin vastauksen. Miksi minä edes tätä teen? Teen sitä mitä teen, koska haluan kokea elossa olemisen riemun, kiitollisuuden, tietoisuuden kasvun, unelmieni manifestoitumisen, rauhan, elon euforian. Olen muuttunut kyvykkääksi huomaamaan omat ajatukseni ja olen valinnut viljellä vain niitä joista pidän. Miksi kasvattaisin ikäviä asioita mielessäni? Se on kuin kasvattaisin tietoisesti pahan makuisia marjoja, makeiden ja herkullisten sijaan.


Tämä kevät on tuonut valon taas edellistä vuotta kirkkaampana

Näen unelmieni potentiaalin pienintä yksityiskohtaa myöten mahdollisena

Näen eläväni rauhassa, ikuisesti, kaiken läpi

Koska olen löytänyt kotini, itsestäni

Ja sitä turvaa ei voi viedä, paitsi minä itse

Varmasti voin elämässä vielä pelästyä niin

Että rauhani särkyy

Ja myönnän kuitenkin, että rauhani on vasta kasvussa

Jatkuvasti opin kuinka sitä vaalin ja kasvatan

Kiitos

Kaikesta mitä kokemukseni on



Eräässä viime kesän postauksessa lupasin kertoa kuinka vadelman taimien kävi tontilla. Hienosti kävi! Ne tuottivat yllättävän mehukkaan sadon. Itsutin vadelmien läheisyyteen myöskin mustaviinimarja-pensaan ja tänä kesänä tulen kylvämään kukkia ja testailemaan myös joitain muita... hmm... porkkanoita, perunoita, tomaattia, herneitä.... paljon on vaihtoehtoja. :)



Ja! Arvatkaapa mitä! Minun vuoden manifestoinnissa olleet puutavarat saapuivat eilen Loitsukalliolle! Upeaa! Olen siitä niin innoissani. Kuormassa on lähes kaikki katon rakentamiseen tarvittava, sekä paljon seinärakenteisiin myös. Keräsin rahaa tähän kuormaan monta vuotta. Nyt on taas hetken tili tyhjillä, mutta purjeet täynnä hyviä tuulia.



54 katselukertaa0 kommenttia