Lyhyinä ja synkkinä marras-joulukuun päivinä sain muutaman apulaisen kanssa mökin katon rungon valmiiksi. Katon runkorakenne on nimeltään resiprocaali, eli englanniksi 'reciprocal frame roof'. Resiprocaalikatto on erittäin tukeva, eikä tarvitse lainkaan keskitolppaa, vaan paino jakautuu tasaisesti jokaiselle kattopuulle. Minun resiprocaalirakenne koostui kahdeksasta kattopuusta, mutta vähimmillään tämä rakenne saadaan tehtyä kolmella. Tästä aiheesta kiinnostuneille löytyy paljon tietoa kirjoista ja netistä ainakin englanniksi, itse olen opiskellut asiaa Tony Wrenchin kirjasta Building a Low Impact Roundhouse.
Tässä valmis reciprokaalikaton runko kahdeksalla pyöröhirrellä. Keskellä mökkiä seisoo Charlie-stick, reciprocaalikaton tärkein rakennusapuväline, jonka varaan ensimmäinen hirsi asetetaan. Ensimmäisen hirren päälle asetetaan toinen, sitten kolmas toisen päälle ja niin edelleen. Viimeinen, eli kahdeksas asetetaan seitsemännen päälle ja ensimmäisen alle. Sitten Charlie-stick lasketaan alas ja ensimmäinen hirsi painuu kahdeksannen päälle. Kiinnitin jokaisen kattohirren yläjuoksuun harjateräksellä ja keskeltä kiedoin aina kaksi hirttä yhteen rautasella vannenauhalla.
Joulukuussa avukseni tuli eräs herra Italiasta. Työmaalle päästyämme pohdiskelin hänelle, kuinka minulla ei ole tikkaita ja pitäisiköhän meidän lähteä lainaamaan joltakin tilkkaat... vai voisimmekohan kenties rakentaa tikkaat... tai jonkinlaisen tason. Hän mietti hetken ja ehdoitti seuraavaa: Otetaan vaan yksi lauta näin, laitetaan se pystyyn ja siihen naulataan laudanpätkiä portaiksi. Hah! Niin yksinkertaista. Toteutimme sen saman tien! Ja tällainen siitä tuli:
Minusta tikkaista tuli satumaiset! Niitä pitkin pääsin helposti kiipeämään katolle ja ihailemaan maisemaa hieman korkeammalta. Työntouhussa siitä lähtien lauleskelin usein: 'Deep in the hundred acre wood, Where Christopher Robin plays...' Minulle kun tikkaat tuovat mieleen Nalle Puhin ja Pöllön majan.
Tämä kuva on otettu sen jälkeen, kun olimme jo saaneet lähes valmiiksi katon rakenteen tiivistämisen. Eli aluksi jokaisen kahdeksan hirren väliin asetimme yhden hirren lisää. Sitten lisäsimme vielä jokaisen 16:sta hirren väliin lyhyemmän hirrenpätkän.
Toinen tärkeä työvaihe, jonka saimme valmiiksi oli yläjuoksun vahvistusrautojen uusiminen. Yhtenä päivänä minun rakennus-neuvojat tulivat katsomaan mökin edistystä ja totesivat, että yläjuoksun vahvikkeet eivät riittäneet. Olin itsekin päätellyt hieman samaa, sillä jo kiinnitysvaiheessa useampi ruuvi oli katkennut. Neuvojani kertoivat, että nämä ovat koko rakennuksen kestävyyden kannalta tärkeimmät vahvikkeet, eli ne tulee vaihtaa parempiin.
Ja niin vaihdoimme. Ohut, lyhyt romurauta vaihtui paksumpaan, pidempään, uudempaan reikärautanauhaan. Ruuvit vaihtuivat nauloihin, jotka kestävät paremmin taivutusta ja sivusuuntaista vetokuormaa. Kiinnittämisessä haastavinta oli se, että nyt tiellä oli kattohirret. Joten rakensimme toiset tikkaat, joilla kiivetä mökin ulkopuolelta sopivalle työskentelykorkeudelle. Alla on kuva toisista tikkaista, apuristani, sekä ensimmäisestä vaihdetusta rautanauhasta, joka ei mennyt aivan kuten Strömsössä. Kuvasta on ehkä vaikea nähdä, mutta lähes jokainen naula meni vinoon. Onneksi seuraavat onnistuivat paremmin.
Yllä mökki vielä koko komeudessaan, kompostivessan tyhjennysluukulta päin kuvattuna. Tässä kaikki tältä kertaa. Stay tuned!