Tämän vaiheen rakentaminen tapahtui viime vuoden heinä-elokuussa. Kun olimme saaneet tellingit pystyyn, nostimme runkotolpat paikoilleen ja kiinnitimme ne väliaikaisesti tellinkeihin. Kaikki tolpat saimme kahden tai kolmen ihmisen voimin paikoilleen. Tästä työvaiheesta minulla ei ole ainuttakaan kuvaa, mutta voin kuvailla kuinka työvaihe tapahtui.
RUNKOTOLPAT
Ensiksi nostimme tolpan tellinkiä vasten, niin että alapää oli vielä maassa. Sitten yksi meistä, yleensä minä, kiipesi ylös tellingeille ja ohjasi tolpan kulkua sieltä. Tolpan yläpäähän oli kiinnitetty muutama naula ja köysi, joka helpotti tolpasta pitelyä ja näin sai myös ylhäältä tolppaa nostettua. Sitten yhdellä "hii-opilla" tolppa nostettiin ylös alajuoksun päälle, siitä toisella "hii-opilla" metallitapin päälle ja sitten hienovaraisemmilla liikkeillä ohjasimme tapin reikään. Sitten apuri kipusi ylös minun paikalle ja minä alas tarkistamaan tolpan suoruutta. Katselin maastosta tolppaa eri suunnista ja annoin ohjeita mihin päin suoristaa, kun hyvä asento löytyi sanoin "stop", kipusin takas ylös ja kiinnitin tolpan laudanpätkillä tellinkeihin.
Seuraava työvaihe oli tolppien pituuden tarkistaminen ja jokaista tolppaa hieman lyhennettiin moottorisahalla. Yläjuoksun rakentaminen oli sitten vuorossa ja se kävi jo helposti, sillä olinhan sitä jo harjoitellut mökkeröisessä. Liitosten veistämisen halusin tehdä yksin, ainoastaan palasten paikoilleen nostossa tarvitsin apua.
YLÄJUOKSU
Yläjuoksu tuli vahvistaa metallireikänauhalla, mutta ensimmäinen metallireikänauha jonka kiinnitin oli liian heikkoa. Kun rakennusinsinööri tuli paikalle katsomaan, hän sanoi, että tarvitsen paljon paksumpaa nauhaa. Sain tarkat ohjeet, että minkälaista ja kävin kaupasta ostamassa. Jätin kuitenkin heikommat nauhat pohjalle ja laiton vaan päälle toiset nauhat. Tässä työvaiheessa on tärkeää käyttää ankkurinauloja, jotka lyödään hieman vinoon kohti tolppaa, näin nauha pysyy varmasti tiukalla, kun painokuorma nousee.
RESIPROKAALIKATTO
Resiprokaalikaton rakentaminen alkaa pystyttämällä "Charlie Stick"-niminen keskituki, tämän termin opin Walesilaisen Tony Wrenchin kirjasta Building A Low Impact Roundhouse. Tässä kirjassa esitellään melko tarkaan resiprokaalikaton rakentaminen ja Charlie Stickin asettelu, sekä pituuden laskeminen. En tässä mene niihin yksityiskohtiin, kerron vaan että tämä tukipuu asetetaan hieman syrjään katon korkeimmasta kohdasta. Kokemukseni mukaan resiprokaalikaton rakentaminen on helppoa, jos katosta ei halua täysin symmetristä. Pyöröhirsillä ja epäsymmertisellä pohjaratkaisulla siitä ei muutenkaan saa täysin symmetristä.
Kattoa varten olin säästänyt kaikista suorimmat hirret, eli tässä tapauksessa kuuset. Kaikki muut tukirakenteen hirret ovat siis mäntyä. Tässä työvaiheessa meitä oli neljä ihmistä nostamassa hirret paikoilleen. Käsivoimin ja välillä köysiä käyttäen, nostimme yhden puun kerrallaan; ensin talon sisään, sitten ensimmäiseen kerrokseen, toiseen kerrokseen ja siitä yläjuoksun päälle ja tappiin paikoilleen. Ensimmäinen hirsi tulee Charlie Stickin päälle ja seuraavat aina edellisen kattohirren päälle. Lopulta ensimmäinen hirsi tulee viimeisen päälle ja Charlie Stick otetaan pois.
Olin erittäin varovainen ja hereillä hirsien nostelussa ja paikoilleen asettelussa, sekä kiinnittämisessä. Joittenkin hirsien siirtely oli erittäin vaikeita ja jopa vaarallisen tuntuista. Hirsien silkka paino ja rakennuksen korkeus toi haastetta, mutta hitaus ja selkeä kommunikaatio yhteisistä liikkeistä takasi turvallisuuden - tai ainakin saimme kaikki hirret turvallisesti ja tukevasti paikoilleen. Kaikista vaikein hirsi oli yksi, jossa oli tarpeen jättää neljän metrin räystäsvara. Tämä ei kuitenkaan tule jäämään nelimetriseksi, vaan siihen tulee toinen runkotolppa, jolloin varsinainen räystäs jää vain päälle metrin.
Ensimmäisessä kuvassa poraan reikää metallitapille ja ystäväni heittää köyden jolla hirren saa nostettua ylös. Toisessa kuvassa kattohirsi on nostettu tappiin. Kolmannessa kuvassa mittaan reikänauhan pituutta, jolla kattohirsi kiinnitetään yläjuoksuun ja runkotolppaan.
Näissä kuvissa on keskeneräinen kattorakenne. Toisessa kuvassa näkyy hurja neljän metrin räystäs vasemmalla. Kolmanessa kuvassa näkyy kuinka kiinnitin yhden kattohirren aina toiseen; kulmaraudat estävät myös hirsiä liukumasta alaspäin.
Kun kaikki kattohirret olivat paikoillaan, porasin aina kahden hirren osumakohdasta läpi reijän ja siihen tuli metallinen pultti. Ennen pulttien kiinnitystä Charlie Stick tuli poistaa. Tein sen aivan yksin, joka oli jälkeenpäin ajateltuna surullista apureitteni kannalta; he eivät siis nähneet kun otin sen pois. Minua jännitti niin ja jostain syystä ajattelin, että jos koko juttu romahtaa, niin ainakin se on vain minä hirsikasan alla. :/ No ehkä en ajatellut, että se romahtaa, mutta oli se hieman jännittävä ja pulsia kohottava hetki. Kun sain Charlie Stickin pois, niin koko katto laski aivan hitusen, kunnes lukittui kulmarautojen ja yläjuoksun tappien varaan tiukasti.
Kuten kuvasta näkyy katon keskusympyrästä tuli melkoisen epäsymmetrinen, mutta annoin muodon olla, koska se ei tule edes näkymään valmiissa katossa. Viimeisessä kuvassa yllä näkyy minä ja kaksi apuriani valmiin resiprokaalikattorakenteen alla.
Heinä-elokuussa myös ampiainen näkyi olevan omissa rakennuspuuhissaan. :)
Ja tässä kaikki tältä erää! Kesän 2021 rakennusurakka oli saatu päätökseen ja seuraavassa postauksessa tulen pohtimaan projektin tilaa, jatkoa ja omia tunnelmiani projektin suhteen.
P.S. Yhden kattohirren nostosta otimme myös videon, jonka voi katsoa täältä.