Kevät on saapunut ja aurinko paistaa metsäaukiolle, jossa on minun tulevan kodin paikka!
Puunkaatoa olen saanut harrastaa yksin ja yhdessä koko kevättalven ja pienten puitten kohdalla kaatotekniikka alkaa ollakin jo hanskassa. Ensimmäisellä kerralla kun kokeilin puuta kaataa käytin moottorisahaa. Taisteltuani moottorisaha käyntiin (sillä helppoa se ei ollut) tartuin toimeen pienehkön puun kanssa. Sahasin taitojeni mukaan oikeaoppisesti kaatoloven ja sitten varsinaisen kaatosahauksen, mutta puu ei lähtenyt kaatumaan. Katsoinkin sitten latvaan ja huomasin sen sotkeutuneen toisen puun latvukseen. Äh! Sain puun kuitenkin lopulta jotenkin keploteltua kumoon, mutta sähellyksen maku oli vahva.
Toisella kerralla kun kaadoin yksin puita valitsin käsityökalut. Olen sittemmin mieltynyt kyllä selvästi käsityökaluihin vaikka en absolutisti asian suhteen ole. Ehkä en aivan luota moottorisahan käyttötaitoihini, en myöskään pidä sen äänestä tai hajusta. Käsityökalujen kanssa pääsen työn rytmiin, jossa aika katoaa ja olen ihanasti yhteydessä metsään, ilmaan, puuhun ja itseeni. Puunkaatotaidoissani on tapahtut huima kehitys ja käsityökaluista huolimatta, tai ehkä myös niitten ansiosta, puut kaatuivat toisella kertaa hyvinkin nopeasti ja vaivattomasti.
Alla kuva ihanasta rakennustyömaan sydämmestä!
