Heräsin tänään hitaasti, en heti noussut ylös sängystä, kuten usein teen. Makasin sängyssäni ja hengitin syvään; hengitin sitä tietämystä, että olen vapaa juuri nyt. Voin vaikka maata sängyssä koko päivän, jos niin huvittaa! Tai voi nousta ja puuhailla kotonan leppoisaan tahtiin sitä sun tätä.
Olen ollut pitkään, useamman kuukauden ajan hyvin stressaantunut. Olen stressannut etenkin rahasta. Olen uurtanut ja pyrkinyt, yrittänyt päästä jonnekin... jonnekin jossa minulla olisi edes sen verran rahaa, että voisin huokaista ja tuntea rauhaa. Olen pyrkinyt paikkaan jossa voisin vain hengittää ja nauttia elosta. Eilen minulla välähti, että minun ei tarvitse päästä minnekään tai saada penniäkään kokeakseni niin. Voin kokea rauhaa ja olla elossa juuri nyt. Olet varmasti kuullut tästä mahdollisuudesta ennenkin ja niin minäkin, useasti. Mutta tänä talvena stressi onnistui hiipimään ylleni, aina siitä lähtien kun lähdin Loitsukalliolta, unohdin tarkoitukseni, iloni ja tehtäväni.
Menin kasvihuoneeseen suunnittelemaan huhtikuun kylvöaikatauluja kuukalenterin mukaan. Huomasin, että tänään ei ollut sopiva päivä kylvää mitään. Päätinkin kiinnittää kasvihuoneen roikkuvan hyllyn, jolta aina tuulen yltyessä tippui kaikki ruukut alas. Kesti hetken löytää kaikki tarvitsemani työkalut, sillä olin unohtanut minne olin ne jättänyt viime syksynä. Etsin talosta, Lotsukallion mökistä, sekä varastotilastani ja löysin vasaran, nauloja, neliskanttisen puupalikan ja sahan.
Huomasin heti, että vasarointi taitoni olivat ehtineet ruostua talven aikana. Nauroin itselleni, kun oikein odotin, että milloin vasara osuu peukalooni ja sitten näyttäisin enemmän siltä MINULTA joka täällä viime kesänä hääräili. :) Lopulta sain hyllyn kiinnitettyä ja se on taatusti parempi kuin oli. Tehtävä suoritetu!
Lounaan jälkeen suuntasi metsäpolkua pitkin Loitsukalliolle. Halusin ottaa hieman kuvia käsitöistäni, jotta voisin laittaa niitä myyntiin tänne nettiin. Napsauttelin kuvia ja tässä ovat tulokset:
Tällä hetkellä käsitöitäni voi ostaa muunmuassa Facebook Catie-design sivulta.
Aurinko lämmitti, riisuin kengät ja sukat ja nautiskelin paljain jaloin pehmeästä sammaleesta. Kävin makaamaan sammalelle ja vietin herkullisen hetken katsellen sinistä taivasta ja kuunnellen metsän elämää. Kaksi isoa lintua lensi ohitseni, raakkuen kovaan ääneen ja kärpäset lähelläni surisivat. 'Tästä on elämässä kyse.' Ajattelin. 'Tämä tyyneyden ja rauhan tunne on se, miksi visioni elämästä Loitsukalliolla on minua varten.'
Nyt viime yön ja tämän päivän jälkeen muistan jälleen miksi muutin tänne, miksi rakennan metsään kotiani. Nyt olen niin elossa ja onnellinen, kun ajattelen, että kohta pääsen taas rakentamaan. Täynnä uutta intoa, kaivoin esiin viime kesän jäljiltä kasan savesta kovettuneita työhanskoja, heitin pois kaikki liian reikäiset ja pesin likaisimmat.
Uskomatonta kuinka paljon rauhaa koen juuri nyt. Ymmärrettyäni, että voi todellakin tehdä juuri sitä mitä rakastan on tiputanut harteiltani valtavan painon. Pidän siitä, että olen puuhailevaa tyyppiä ja rakastan sitä sun tätä. Saan otta päivät omaan tahtiini ja välillä pysähtyäkin nauttimaan auringosta.
Aaaah! Olen taas elossa! Kevät on tullut!