Vuosi on vierähtänyt, enkä ole blogiani kirjoittanut. Tässä postauksessa tulen hieman avaamaan tuntemuksiani, siitä miksi näin on. Tämä on pohdos, joka on edelleen auki ja ajankohtainen, vaikka kirjoitin tekstin jo yli vuosi sitten.
Loitsukalliolle tosin kuuluu hyvää ja valtavasti rakkautta ja eloa. Se on heräämässä toden teolla henkiin ja kukoistukseen. <3
Tässä tämä pohdos, joka koskee nettiblogin kirjoittamisen mielekkyyttä.
Hei te kaikki blogini lukijat.
Keitä te olette?
Joskus, oikeastaan usein
Minusta tuntuu kuin kirjoittaisin tyhjiöön
En saa kaikua ajatuksilleni
En heijastusta toimilleni
En koe yhteyttä yhteisöön
Enkä koe tuovani tai luovani mitään merkityksellistä
Blogissani, netissä, facebookissa
Pohdin taas tämän nettielämän ja jopa tiedon jakamisen mielekkyyttä netin kautta.
En koe saavani vastinetta sille ajalle ja ajatuksille, joita blogissani jaan.
Mistä se johtuu?
Enkö ole selkeyttänyt tavoitteitani blogini suhteen?
Jos tavoitteeni on vain kirjoittaa itselleni päiväkirjaa rakennusprosessista,
niin siinä kyllä onnistun.
Mutta maksaa päiväkirjasta Googlelle 130 euroa vuodessa on minusta turhaa.
Todellinen haluni ja inspiraationi on välittää tietoa ja inspiroida muita kohti omia unelmiaan.
Itse en olisi rakentamassa omaa unelmaani, jos en olisi vuosia sitten löytnyt informaatiota ja inspiraatiota rohkeista tarinoista, joissa kerrottiin kuinka jokainen voi halutessaan rakentaa oman kodin.
Mitä oikeastaan yritän sanoa?
Yritän sanoa, että kaipaan vieläkin selkeyttä sille, että miksi kirjoitan ja jaan asioita netissä???
Onko se minulle oikea vaihtoehto?
Ohjaako sydämmeni kompassi välittämään tietoa ja inspiraatiota netissä, blogissani?
Katsoin jokin aika sitten erään hyvin minua puhuttelevan videon.
Se oli Paul Babinin Living in Two Realities -video.
Siinä Paul puhui niistä vaaroista joita liittyy siihen kun elää kahdessa maailmassa; digitaalisessa ja todellisessa.
Huomaan kysyväni itseltäni jatkuvasti
Haluanko elää digi maailmassa lainkaan?
Entä jos kokoaisinkin rakennusprosessista vain kirjan?
Vai saanko tehtyä enemmän hyvää luomalla yhteisön nettiin blogini ympärille?
Mutta en halua luoda yhteisöä ja elää netissä.
Haluan elää tässä fyysisessä maailmassa.
Voi, voi. En tiedä näihin vielä vastausta.
Jos tämä kirjoitus kosketti ketään, please, kirjoittakaa minulle.
Ehkä minulla on vain sekava ja epäselkeä suhde nettiin.
En ole löytänyt vielä itselleni sitä aarretta, joka netti elämässäni voisi olla.
Vai luonko itselleni täysin netittömän todellisuuden ja elän vain tässä fyysisessä maailmassa.
Siitä olen varma, etten ole vielä läheskään täyteen mittaan kasvanut ihminen.
Minussa on niin paljon kykyjä joista en vielä tiedä.
Olen yhteydessä jokaiseen ihmiseen ja olevaiseen asiaan ilmankin nettiä.
Onko netti aivan turha siis?
Tässäpä sisäisiä syövereitäni tällä kertaa.
Kuten jo sanoin, kirjoittakaa, jos tämä herätti teissä ajatuksia.
Kiitos!
Tämä aihe vieläkin tosiaan askarruttaa, en aivan ymmärrä mistä on kyse. Pohjimmainen kysymys tutkittavaksi minulle on ehkä sittenkin: 'Onko elämäni parempaa ilman nettiä vai netin kanssa?' vai 'Onko se tapauskohtaista ja minun tulee vain seurata vahvemmin sydämmeni johdatusta netinkäytönkin suhteen?' Näin olenkin parhaimman mukaan toiminut. Kun se tuo iloa ja merkitystä, tee sitä, muuten älä, mikään tai kukaan ei velvoita nettiä käyttämään.
En pohdi lainkaan samoja kysymyksiä, kun kirjoitan vihkoon päiväkirjaa. Siinä minua välillä askarruttaa taas fyysisen materian, omien luomusten kiintymyssuhde. Olisiko usein parasta vain luoda ja tuhota, luoda ja tuhota. Ainakin on minusta tärkeää ja virkistävää aika ajoin puhdistaa ja järjestää kaikki fyysisetkin asit, kuten runot, laulut, piirustukset...
Nyt lopetan tämän, ehkä pääsen pian tai tulevaisuudessa vielä tämän blogin pääaiheeseen... eli, talon rakentamisen taikoihin... ensi kerralla...